Synnytyksen aikana vallitsevista olosuhteista riippuen synnytyslääkärit valitsevat yleensä erilaisia synnytysmenetelmiä odottavien äitien avustamiseksi. Odottavat äidit, älkää pelästykö mainintaa leikkauksesta.koska nämä menetelmät ovat synnytyslääkäreiden tieteellisesti määrittämiä todellisten olosuhteiden perusteella, ja niiden turvallisuudesta ja onnistuneista kliinisistä tuloksista on laajaa näyttöä. Tutustutaanpa tänään viiteen yleisesti käytettyyn synnytysmenetelmään. Menetelmä 1: Oksitosiinilla indusoitu synnytys Oksitosiini on synnytyslääketieteessä yleisimmin käytetty lääke synnytyksen indusoimiseen ja supistusten nopeuttamiseen. Sen pääasiallinen tehtävä on käynnistää ja vahvistaa kohdun supistuksia sekä ehkäistä synnytyksen jälkeistä verenvuotoa.Oksitosiinin harkittu käyttö voi nopeuttaa synnytyksen etenemistä, vähentää keisarileikkausten määrää ja perinataalista kuolleisuutta sekä lievittää odottavien äitien epämukavuutta.
Ennen oksitosiinin antamista lääkäri arvioi kattavasti odottavan äidin tilan ja antaa hänelle ja hänen perheelleen yksityiskohtaista tietoa synnytyksen käynnistämisen tarkoituksesta, menetelmästä ja varotoimista. Oksitosiinia annetaan yleensä laskimoon tiputuksena, ja lääkäri säätelee huolellisesti pitoisuutta ja infuusionopeutta äidin tilan mukaan. Hoito aloitetaan yleensä pienellä annoksella, jota säädetään tarvittaessa asteittain.
Oksitosiinin avulla tapahtuvan synnytyksen käynnistämisen aikana on välttämätöntä, että erikoistunut synnytyshenkilökunta valvoo tilannetta jatkuvasti. Ihannetapauksessa tulisi käyttää sikiön seurantalaitteita, joilla voidaan tarkkailla sikiön sydämen sykkeen muutoksia suhteessa kohdun supistuksiin, arvioida epäsuorasti sikiön varakapasiteettia ja havaita mahdolliset napanuoran puristumat.
Yhteenvetona voidaan todeta, että oksitosiinin avulla tapahtuva synnytyksen käynnistäminen on tieteellisesti perusteltu menetelmä. Terveydenhuollon ammattilaiset määrittävät äidin yksilöllisten olosuhteiden perusteella sopivimman annoksen ja etenemistavan, joten odottavat äidit voivat olla huoletta.
Menettely 2: Imukuppi
Imukupissa käytetään erityistä imukuppia, joka asetetaan sikiön pään päälle. Ilma poistetaan kupista ruiskulla, jolloin muodostuu tyhjiöalue. Tämä alipaineperiaate kiinnittää sikiön pään ja helpottaa synnytystä kohdun supistusten kanssa koordinoidusti. Yleisesti käytettyjä laitteita ovat kartiomaiset metallisylinterit ja litteät, kupumaiset metallikupit.
Tyhjiöimun suurin etu on sen kyky nopeuttaa synnytystä sikiön ahdistustilanteessa tai kun suuri sikiö aiheuttaa äidille uupumusta, helpottamalla sikiön laskeutumista. Verrattuna pihdillä tapahtuvaan synnytykseen, tyhjiöimussa on pienempi riski pehmeän synnytyskanavan vahingoittumiselle ja se vähentää sikiön synnytyksen aikana tapahtuvien vammojen todennäköisyyttä. Menettely on yksinkertainen ja suhteellisen helppo oppia.
Imukuppi on tyypillisesti tarkoitettu äideille, joilla on tehottomat supistukset, sydänsairaus tai raskausajan verenpainetauti, jotka estävät ponnistamisen synnytyksen aikana, tai lievä pää-lantion epäsuhta.
Menettely on yksinkertainen. Vulvan desinfioinnin ja virtsarakon katetroinnin jälkeen emättimen tutkimuksella varmistetaan sikiön asento. Imukuppi asetetaan paikoilleen ja sen turvallisuus tarkistetaan ennen imua.Sen jälkeen imulaitteeseen kohdistetaan vetoa sikiön pään ohjaamiseksi. Kun pää on syntynyt, imulaite poistetaan. Loput synnytyksestä etenee normaalien synnytysmekanismien mukaisesti. Menettely 3: Pihdit synnytyksessä Pihdit synnytyksessä ovat olleet käytössä jo pitkään, ja ne ovat edelleen välttämätön synnytystekniikka synnytyskomplikaatioiden ratkaisemiseksi. Tutkimukset osoittavat, että pihditekniikan taitava hallinta vähentää merkittävästi äidin ja sikiön vammoja.
Pihdit ovat yleensä aiheelliset esimerkiksi kohdun toimimattomuuden, sikiön epänormaalin asennon, sikiön ahdistuksen, lievän pään ja lantion epäsuhdan tai pitkittyneen toisen synnytysvaiheen yhteydessä. Kun synnytyslääkäri käyttää oikeaa tekniikkaa ja asettaa pihdit oikein, sikiön tai äidin loukkaantumisriski on minimaalinen. Kun pihdit käytetään harkiten kliinisessä käytännössä, ne eivät ainoastaan vähennä tarpeettomia keisarinleikkauksia ja äidin ja sikiön loukkaantumisia, vaan ovat myös yksinkertaisia ja käteviä käyttää.
Perinteiset pihdit koostuvat kahdesta terästä, joiden välissä on tila, johon sikiön pää mahtuu sen muotoa vastaavasti. Tämä tukee ja suojaa päätä estäen sen puristumisen. Lääkäri pitää kiinni kahvoista ja vetää varovasti ulospäin auttaakseen sikiön pään syntymää.
Kaksiteräisten pihdien lisäksi uusi synnytystekniikka, yksiteräiset pihdit, on äskettäin otettu kliiniseen käyttöön. Sen käyttö on yksinkertaista, ja se helpottaa nopeaa synnytystä vähentäen merkittävästi äidin ja sikiön traumoja. Yksiteräiset pihdit lyhentävät synnytysaikaa ja aiheuttavat vähemmän äidin ja sikiön komplikaatioita verrattuna imukuppiin tai kaksiteräisiin pihteihin, minkä vuoksi niitä käytetään yhä enemmän sairaaloissa.
Menettely 4:Keisarinleikkaus
Keisarinleikkaus, joka tunnetaan myös nimellä keisarillinen synnytys, on yleinen menetelmä vaikeiden synnytysten ratkaisemiseksi. Se on yleensä aiheellinen seuraavissa tilanteissa: epänormaali synnytyskanava, makrosomia, epänormaali sikiön asento, sikiön ahdistus, monisikiöisyys, synnytystä edeltävä verenvuoto jne. Yleisesti ottaen keisarinleikkauksen etuja ovat mahdollisuus ajoittaa toimenpide, synnytyskipujen välttäminen, emättimen löystymisen välttäminen, synnytyskanavan repeämien välttäminen ja dystokian välttäminen.
Kliinisesti keisarileikkaus on laajalti käytetty turvallinen synnytysmenetelmä. Menetelmässä tehdään viilto äidin vatsaan ja kohtuun, jotta vauva voidaan synnyttää. Tyypillisesti keisarileikkaus tehdään estämään mahdolliset vahingot vauvalle tai äidin hengelle ja terveydelle, joita emättimen kautta tapahtuva synnytys voisi aiheuttaa. Siksi keisarileikkausta tarvitsevien odottavien äitien ei tarvitse huolehtia; tämän päätöksen tekevät lääkärit äidin ja lapsen turvallisuuden huomioon ottaen.
Ennen leikkausta odottavien äitien tulisi pysyä rauhallisina ja vältellä liiallista jännitystä tai ahdistusta. Synnytyksen aikana voi olla hyödyllistä käyttää rentoutumistekniikoita, kuten musiikin kuuntelua, kevyen luonteen omaavien kirjojen lukemista tai keskustelua muiden odottavien äitien kanssa. Myös rakkaiden hetkien muisteleminen raskauden aikana tulevan isän kanssa voi olla lohdullista. Menettely suoritetaan yleensä anestesiassa, mikä minimoi epämukavuuden. Leikkauksen jälkeistä seurantaa varten tarvitaan yleensä 2–4 päivän sairaalassaolo.
Toimenpide 5: Episiotomia
Perineum tarkoittaa emättimen ja peräaukon välistä pehmytkudosta. Episiotomiassa annetaan paikallispuudutus perineumin läheisyyteen, kun vauvan pää on tulossa ulos emättimen aukosta. Sitten perineumiin tehdään saksilla viilto, joka laajentaa synnytyskanavaa synnytyksen helpottamiseksi.
Episiotomia on yleensä tarpeen seuraavissa tilanteissa: tiukka perineum ensisynnyttäjillä, jotta vältetään epäsäännöllinen repeämä ja peräaukon vammat synnytyksen aikana; sikiön ahdistus, joka vaatii kiireellistä synnytystä; keskoset, jotta vältetään herkän sikiön kudosten vammat; ja niin edelleen. Lääkärit käyttävät episiotomiaa helpottamaan synnytystä tehokkaammin; sitä ei tarvitse pelätä.
Yleensä kun lääkäri havaitsee sikiön pään lähestyvän emättimen aukkoa, hän arvioi välittömästi tekijät, kuten vauvan koon ja vakavan perineumin repeämisen riskin, ennen kuin päättää episiotomian suorittamisesta. Jos lääkäri arvioi synnytyksen etenevän sujuvasti ja ennakoi, että repeämä olisi vähäinen myös ilman leikkausta, toimenpide voidaan välttää. Normaalisti episiotomia ei vaikuta suoliston toimintaan tai synnytyksen jälkeiseen seksuaaliseen aktiivisuuteen.