Itse asiassa, kun sinä opit jatkuvasti niin monia asioita, lapsesi ei vain opi myös, vaan tuhat kertaa enemmän kuin sinä! Heti kun vauva syntyy, hän kokee maailmaa silmillään, korvillaan, suullaan, ihollaan ja jopa kehollaan. Jokainen lapsi on luontainen oppija ja on kiinnostunut kaikesta. Varjot tienvarressa, koiran haukkuva ääni kaukana, puhelimeen puhumisen ääni, palikoiden törmäily, lelukellon heiluminen, kaikki nämä ovat aivan ihmeellisiä asioita taaperolle. Vanhempien on hyödynnettävä lasten uteliaisuutta. Kun vanhemmat jakavat ja ymmärtävät lapsensa uteliaisuutta ja iloa, lapset voivat tuntea havaintojensa ja reaktioidensa olevan oikeutettuja ja saada aikuisten huomion.

　　Vauvoilla on syntyessään vain synnynnäisiä refleksejä, ja vain aivorungon toiminta on valmis. Vasta kun hermosolut ovat hyvin kehittyneet, aivojen käskyt välittyvät täydellisesti, ja vasta silloin tapahtuvat monet monimutkaiset lihasten hallinnan tekniikat, niin että kun aivot käskevät oikean käden kutittaa nenää, siitä ei tule potkua vasempaan jalkaan. Lasten liikunta on siis välttämätöntä hermoston ja lihasten hallinnan harjoittamiseksi. Lasten säännöllinen ulkoilu ja erilaisten pienten lelujen, kuten palikkatukien, käyttö harjoittaa sekä karkea- että hienomotoriikkaa.

　　Lapsen oppiminen puhumaan alkaa itse asiassa jo kohdussa. Jotkut vanhemmat antavat lapsilleen kuvia ja lukukortteja kielen oppimiseksi. Itse asiassa todella hyvä tapa oppia kieltä on liittyä elämään. Jotkut tutkimukset ovat osoittaneet, että jo 4 päivän ikäiset vauvat pystyvät jo erottamaan eri äänteitä ja kieliä toisistaan. Äitien, isien ja lastenhoitajien rakastavat eleet elämässä, lapsen sanojen kuunteleminen ja niihin tarkkaavaisesti vastaaminen yhdistettynä vilkkaisiin ilmeisiin ja leikkisään leikkikieleen ovat kaikki hyviä mahdollisuuksia edistää vauvan kielen kehitystä.

　　Asiantuntijat ovat myös havainneet, että imetys ja lapsen tiheä hyväily eivät ainoastaan auta lasta imemään ravintoaineita ja lihomaan, vaan auttavat myös luomaan turvallisen kiintymyssuhteen molempien vanhempien ja lapsen välille ja auttavat kehittämään tervettä luonnetta. Jotkut uskovat, että lapset syntyvät persoonallisuutensa kanssa, mutta tutkimuksissa on todettu, että hankitut kokemukset ovat tärkeitä persoonallisuuden määrittäjiä. Lapset syntyvät yksilöllisine eroavaisuuksineen. Lapsi, joka hymyilee paljon ja ottaa katsekontaktia ympärillään oleviin ihmisiin, on jotenkin sopeutunut ympäristöönsä, mikä puolestaan vaikuttaa lapsen persoonallisuuteen. Kun vanhemmat puhuvat pehmeästi ja nyrpistelevät iloisesti lapsilleen, he samalla lisäävät lapsensa optimistista luonnetta. Jos esimerkiksi ujosti puhuva lapsi on erittäin herkkä ja liian varovainen ympäristöään kohtaan, vanhempi voi poistaa hänen epäilyksensä ja pelkonsa pehmeällä mutta päättäväisellä tavalla. Persoonallisuutta voidaan muuttaa.

　　Pitkään on käyty keskustelua siitä, milloin varhaiskasvatus pitäisi aloittaa ja pitäisikö lasten antaa tunnistaa sanoja tai laskea jo varhain. Jotkut asiantuntijat korostavat, että on parempi antaa lapsen oppia tunnistamaan ja laskemaan sanoja ja leikkiä tietokoneella liian varhain kuin antaa lapsen leikkiä erilaisilla leluilla, jotta lapsi oppii tuntemaan oikeita esineitä, kuten palikoita, pulloja ja purkkeja sekä kärryjä ja vempaimia, maistelemalla, koskettelemalla ja näpyttelemällä niitä. Aivotutkimus vahvistaa sen, mitä kasvattajat ovat sanoneet jo vuosia: varhaiset sosiaaliset ja emotionaaliset kokemukset ovat avain älykkyyden kehittymiseen. Vanhempien ja opettajien olisi otettava huomioon kunkin lapsen kokemukset ja tarpeet ja luotava rikas fyysinen ympäristö, jossa on tarpeeksi monenlaisia leluja, sekä harmoninen kotiympäristö, jotta lapsi voi tuntea olonsa rakastetuksi ja turvalliseksi ja jotta häntä kannustetaan tutkimaan ja kokeilemaan.