Vastuuntuntoa vailla olevat lapset laiminlyövät paitsi omat asiansa myös osoittavat välinpitämättömyyttä muita kohtaan. Heillä on vain vähän motivaatiota itsensä kehittämiseen ja heillä on syvään juurtuneita tapoja välttää, kiertää ja pakoilla vastuuta. Vanhempien tulisi siksi taitavasti kasvattaa lastensa velvollisuudentuntoa jokapäiväisten elämänkokemusten kautta ja opettaa heitä täyttämään sosiaaliset roolinsa.
Monet vanhemmat kokevat nykyään, että heidän lapsillaan ei ole vastuuntuntoa, eivätkä he välitä vanhemmistaan tai perheenjäsenistään, vaan keskittyvät liikaa itseensä – he ovat kiinnostuneita vain hyvästä ruoasta, hyvistä vaatteista ja hauskanpidosta. Harvat kuitenkin pohtivat, miksi lapset muuttuvat itsekäsiksi ja välinpitämättömiksi tai miten vanhempien käyttäytyminen vaikuttaa tähän vastuuntunnon puutteeseen. Totuus on, että useimmat vanhemmat eivät koskaan anna lapsilleen mahdollisuuksia harjoitella vastuullisuutta.
Esimerkiksi kun vanhemmat ja lapset lähtevät yhdessä ulos, lapsen kädet ovat aina tyhjät – raskaimman laukun kantaa aina vanhempi. Aterioilla on sama juttu: vanhemmat kysyvät aina ensin: ”Mitä haluat syödä? Minä haen sen sinulle.” Kun tarvitaan taksia, vanhemmat yleensä pysäyttävät sen aktiivisesti, avaavat oven ja päästävät lapsen ensin sisään.Nämä pienet eleet jatkuvat lapsen kasvaessa, jopa aikuisuuteen asti. Vanhemmat saattavat toisinaan valittaa lapsen huomaamattomuudesta, mutta seuraavissa vastaavissa tilanteissa he ottavat aina jälleen ohjat käsiinsä.
Siksi vanhempien tulisi pidättäytyä kritisoimasta lapsiaan ja sen sijaan antaa heidän suorittaa ikään sopivia tehtäviä jokapäiväisessä elämässä. Asioita, jotka lapsi voi hoitaa itsenäisesti, ei tulisi antaa vanhempien hoitaa.Ne, jotka kantavat vastuuta lapsuudessa, kantavat sitä hyvin myös aikuisuudessa. Ihmiset tunnistavat vanhan sananlaskun: "Köyhät lapset kasvavat nopeasti." Miksi köyhät lapset kypsyvät niin aikaisin? Koska elämän ankara todellisuus pakottaa heidät kantamaan vastuun perheensä elättämisestä ennenaikaisesti. Hetki, jolloin he alkavat kantaa vastuuta, merkitsee heidän kypsymisensä alkua.Nykyaikaiset vanhemmat eivät tarvitse rasittaa lapsiaan niin raskailla vastuilla niin nuorena, mutta heidän tulisi antaa lapsilleen vapaus toimia kykyjensä mukaan. Mikä rooli lapsen tulisi täyttää? Ensinnäkin olla hyvä lapsi. Lapsia on ohjattava erilaisissa rooleissa, joista tärkein on olla hyvä lapsi perheessä. Nuoruudessamme käsitys hyvästä lapsesta oli yksinkertainen – tottelevaisuus oli sama kuin hyvyys.
Nykyään hyvän lapsen käsitteen on oltava sopusoinnussa *perheen kehityksen kanssa. Mitä tämä tarkoittaa? Se tarkoittaa kotitalouden sääntöjen noudattamista ja aktiivista lapsen roolin täyttämistä kotona. Vanhempien kunnioittaminen ja isovanhempien huolehtiminen ovat hyvän lapsen velvollisuuksia. Tämän lisäksi hyvän lapsen on myös kannettava tiettyjä vastuita kotona. Esimerkiksi autettava tarvittaessa kotitöissä tai siivottava oma huoneensa. Vanhempien tulisi aktiivisesti antaa vastuita lapsilleen sen sijaan, että tekisivät kaiken itse.
Hyvällä lapsella on myös oikeus osallistua perheen asioihin ja olla aktiivinen perheenjäsen. Monet vanhemmat sivuuttavat usein lapsensa keskusteluissa sanomalla: "Puhumme asiasta, joka ei koske sinua, mene tekemään omia juttujasi." Vanhemmat unohtavat usein lapsen aseman perheenjäsenenä. Todellisuudessa lapset ovat olennainen osa perhettä. On tärkeää ottaa heidän ehdotuksensa huomioon ja antaa heille mahdollisuus ilmaista mielipiteensä.
Esimerkiksi kun perhe harkitsee kiinteistön ostamista, koko talouden tulisi keskustella asiasta yhdessä. Vaikka lapsi ei ehkä tarjoa vanhemmilleen samaa kriittistä näkemystä kuin aikuinen, vanhempien aktiivisen osallistamisen merkitys ei ole heidän mielipiteidensä arvossa, vaan roolitietoisuuden juurruttamisessa. Tämä roolitietoisuus istuttaa lapsen mieleen ajatuksen, että hänkin on osa perhettä ja että hänen tulisi osallistua ja ilmaista mielipiteensä, kun asioita tulee esille.Tällä siemenellä on syvällinen merkitys lapsen tulevaisuuden omistajuuden tunteen kasvattamisessa ja hänen aktiivisessa osallistumisessaan yhteiskunnallisiin rooleihin. Hyvän lapsen määritelmä on siis moniulotteinen ja kattaa lapsen osallistumisen päätöksentekoon, vastuun ottamisen ja tärkeän oppimismatkan aktiiviseksi perheenjäseneksi. Toiseksi, hyvä oppilas.
Tämän roolin tärkein osa on jatkuva, aktiivinen älyllisten kykyjen kehittäminen – tämä on perustavanlaatuista kaikille oppilaille. Lisäksi lapsi on ottanut pienen askeleen perheen ulkopuolelle yhteiskuntaan; koulussa hänen on selvitettävä kaikki rooliinsa liittyvät haasteet.
Heidän on opittava vuorovaikutukseen muiden, erityisesti ikätovereidensa kanssa. Toiseksi heidän tulisi alkaa ymmärtää miesten ja naisten erilaiset sosiaaliset roolit – esimerkiksi että pojat ovat vilkkaita ja rohkeita, tytöt hiljaisia ja tunnollisia. Tämän lisäksi siihen kuuluu oppia osallistumaan vaaleihin, kun he asettuvat ehdolle luokan edustajan tehtäviin. Kilpailuissa heidän on opittava toimimaan osana tiimiä, kunnioittamaan muita ja vaikuttamaan heihin – kaikki nämä ovat tärkeitä tehtäviä sosiaalistumisessa.
Siksi vanhempien tulisi keskustella säännöllisesti lapsensa kanssa esimerkiksi seuraavista asioista: "Millaisia ystäviä pidät? Miten koet muiden kohtelevan sinua luokassa?" Nämä kysymykset liittyvät kaikki lapsen roolin kehittymiseen oppilaana.
Kolmanneksi, hyvän kansalaisen tuleminen.
Hyvän lapsen ja oppilaan lisäksi lasten on valmistauduttava myös hyviksi kansalaisiksi. Kansalaisuus käsittää kolme ydinkäsitettä.
Ensinnäkin oikeuksien ja velvollisuuksien käsite. Tämä on perustavanlaatuinen ja elintärkeä asia. Yhteiskunnan jäseninä meillä kaikilla on perusihmisoikeudet. Vanhempien tulisi ohjata lapsiaan ymmärtämään oikeutensa kehityksensä aikana. Samalla on myös velvollisuuksia: kansalaisten on kannettava oikeuksiensa ohella myös vastaavia vastuita. Esimerkiksi sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen ja yhteiskunnan edistyksen edistäminen. Oikeudet ja velvollisuudet ovat vastavuoroisia.
Toiseksi kansalaisuuden ydinarvo on toimijuuden tunne.Mistä tämä toimijuuden tunne koostuu? Se tarkoittaa, että kansalaiset ovat aktiivisia osallistujia yhteiskunnassa, vaikuttavat siihen ja osallistuvat siihen sekä ilmaisevat mielipiteensä yhteiskunnallisista asioista. Tämä on kansalaistietoisuuden olennainen osa.
Tapasin kerran vanhemman Guangdongin maakunnasta, joka piti lapsensa kiinnostusta kansalliseen politiikkaan hämmentävänä. Hän uskoi, että kehittyneillä alueilla kasvatetut lapset kiinnostuisivat luonnollisesti taloudesta. Poliittisesti aktiivinen lapsensa sai hänet tuntemaan olonsa jatkuvasti kiusalliseksi, ikään kuin hänen jälkeläisensä olisi jotenkin "paikallaan".Todellisuudessa jokainen lapsi joutuu kehityksensä aikana väistämättä pohtimaan suhdettaan yhteiskuntaan. Lapsen tietoinen kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin on täysin luonnollista; tällainen tietoinen kiinnostus on tärkeä askel sosiaalisen vastuun tunteen kehittymisessä.
Kuusi yleistä periaatetta vastuuntuntoisuuden kehittämiseksi lapsissa:
(1) Vanhempien tulisi kehittää vastuuntuntoisuutta alkaen lapsesta itsestään, istuttamalla hänelle velvollisuudentuntoa ja korjaamalla aiempaa vastuutonta käyttäytymistä.
(2) Käytä kirjoja, mediaa, elokuvia ja vanhempien kokemuksia selittääksesi lapsille heidän kehitysvaiheessaan olevat sosiaaliset roolit ja vastuut.
(4) Anna lasten kokea perheen vastuita antamalla heille kotitöitä.
(5) Kehu ja rohkaise vastuullista käyttäytymistä ja kritisoi ja korjaa vastuutonta käyttäytymistä. Tämä vahvistaa lasten velvollisuudentuntoa muita kohtaan.
(6) Vältä lasten liiallista suojelemista; anna heidän hoitaa omat vastuut ja kohdata tekojensa seuraukset.