Pidettyäni tunneälyluennon ryhmälle miesyrittäjiä, yksi heistä lähestyi minua jälkeenpäin: "Tohtori Zhang, järjestättekö taas EQ-talvileirin tänä jouluna?" "Tietenkin, se alkaa tammikuun lopussa", vastasin hymyillen.
Hän jatkoi: "Olen huomannut, että 11-vuotiaalla pojallani on joitakin ongelmia, ja haluaisin, että kouluttaisit häntä kunnolla..." Sitten hän otti esiin syntymäpäiväkortin – lahjan, jonka hänen poikansa oli antanut hänelle äskettäin syntymäpäivänä.Avasin sen ja löysin sisältä seuraavan viestin: "Isä, tiedän, että et ole onnellinen syntymäpäivänäsi, joten toivotan sinulle onnellista avioeroa!"
Hyvänen aika, mikä erikoinen syntymäpäivätoivotus! En voinut olla kysymättä lisää: miksi poika tunsi näin?
Isä selitti, että kahden viime vuoden aikana konfliktit vaimonsa kanssa olivat kärjistyneet, mikä johti lähes päivittäisiin riitoihin, joita lapset olivat todistaneet.Pari oli niin kiireinen riitelyn kanssa, että he eivät huomanneet, kuinka syvällinen psykologinen vaikutus tällä oli heidän lapseensa.
Lapsi oli muuttunut kylmäksi ja vetäytyneeksi vanhempiensa suhteen. Joten kun isä sai kortin syntymäpäivänään, hän oli aluksi yllättynyt ja iloinen – kunnes hän avasi kortin ja löysi sen sisältä tällaiset sanat...
Hmm,Monet vanhemmat unohtavat, että heidän omat sanansa ja tekonsa ovat lapsilleen elävimpiä oppikirjoja. Jos aviosuhdetta ei hoideta hyvin, se vaikuttaa paitsi pariskunnan omiin tunteisiin myös vahingoittaa lasten henkistä hyvinvointia. Katsoin edessäni istuvaa huolestunutta isää: "Mistä sinä ja vaimosi riitelette jatkuvasti?"Hän vastasi, että kyse oli lähinnä triviaaleista arkipäivän asioista, mutta koska molemmat olivat "tulivuorityyppisiä", kun viha syttyi, he purkivat sen täysin: huutamalla, heittämällä loukkauksia... He olivat kuulleet, että vihan tukahduttaminen voi tehdä sairaaksi, joten sen ilmaiseminen oli oletettavasti viisas lähestymistapa.
Huonosti hallittu viha onkin suuri riski perheen sisäisten konfliktien syntymiselle ja syy siihen, että lapset alkavat jäljitellä epäterveellisiä tunneilmaisuja.
Pitäisikö meidän purkaa vihamme vapaasti, kun se nousee pintaan?
Todellisuudessa "kaiken purkaminen" ei todellakaan rauhoita meitä, vaan se itse asiassa tekee meistä alttiimpia vihalle.
Tämä johtuu siitä, että emotionaaliset reaktiomme muodostavat käyttäytymistottumuksia, jotka luovat aivoihin katkeamattomia hermoratoja. Hieman sekavaa? Selitän sen selkeästi.
Esimerkiksi, jos joku puhuu sinulle töykeästi ja sinä tunnet raivoa, ja päätät huutaa takaisin, aivoihisi muodostuu yhteys (loukkaaminen → sanallinen kostaminen). Jos päätät vastata fyysisesti, syntyy toinen hermorata(loukattu → lyöminen). Kun tällaiset hermoradat ovat muodostuneet, se on kuin moottoritien avaaminen. Seuraavan kerran, kun samanlainen tilanne syntyy, valitset luonnollisesti taas tämän kuluneen reitin.
Siten mitä alttiimpi olet vihalle, sitä helpompi on taas suuttua. Lisäksi aina kun menetät malttisi, kehosi vapauttaa tuhoisia hormoneja. Ensimmäinen uhri on itse asiassa sinä itse, heh!
Vihan purkaminen ei siis paranna emotionaalista älykkyyttä, vaan se vain ruokkii raivoa entisestään!
Mitä siis pitäisi tehdä?
Vihan hallinnan asiantuntijat korostavat, että vihan kohtaaminen ei tarkoita sen tukahduttamista tai epämukavuuden pakenemista. Meidän on hyödynnettävä tätä energiaa – muutettava sisäinen raivo esteestä liikkeellepanevaksi voimaksi.
Tehokkaan vihanhallinnan ensimmäinen askel on itsetuntemus. Hetken kiihkeydessä on syytä pohtia kolmea kysymystä:
(1) Mitä tunnen juuri nyt? Miksi tunnen näin?
(2) Mitä tämä viha kertoo minulle?
(3) Mitä minun pitäisi tehdä saavuttaakseni tavoitteeni?
Jos esimerkiksi huomaat raivoavasi triviaalista erimielisyydestä kumppanisi kanssa, nimittelyyn tai fyysiseen voimaan turvautuminen on täysin epäviisasta. Muuttaaksesi tapaasi käsitellä vihaa, pohdiskele näitä kolmea kysymystä:
(1) "Olen raivoissani, koska hänen ei pitäisi puuttua asioihini niin paljon."
(2) "Tämä viha osoittaa, kuinka tärkeää minulle on, että hän kunnioittaa minua."
(3) "Tavoitteenani on, että hän kunnioittaa mielipiteitäni. Huutaminen ei auta siinä. Minun pitäisi rauhoittaa häntä ja ehdottaa ystävällisesti, että hoidan tämän pienen asian."
Avioliiton vaaliminen on pohjimmiltaan emotionaalisen harmonian vaalimista. Kun opimme pidättäytymään aiheettomista purkauksista, onnistumme hallitsemaan mielialojamme ja luomaan harmonisen perheilmapiirin. Näin ollen lastemme emotionaalinen älykkyys ei tarvitse kärsiä vanhempien riidoista.