Kilpirauhasen toimintahäiriöiden esiintyvyys väestössä on 7 %. Tyypin 2 diabetesta sairastavien keskuudessa tämä osuus nousee 12 %:iin, kun taas tyypin 1 diabetesta sairastavilla esiintyvyys on vieläkin suurempi, jopa 33 %. Tämä tarkoittaa, että joka kolmas tyypin 1 diabetesta sairastava voi kehittää kilpirauhaseen liittyviä sairauksia.Kliinisesti tyypin 1 diabetes liittyy useammin kilpirauhasen liikatoimintaan, kilpirauhasen vajaatoimintaan ja kilpirauhastulehdukseen, kun taas tyypin 2 diabetes liittyy useammin kilpirauhasen vajaatoimintaan ja subkliiniseen kilpirauhasen vajaatoimintaan. Siksi diabeetikoiden tulisi priorisoida kilpirauhasen toiminnan seulonta.
Diabeetikoiden alttius kilpirauhasen toimintahäiriöille voi johtua useista tekijöistä: 1. Sekä autoimmuunisairaudet kilpirauhasessa että tyypin 1 diabetes ovat elinkohtaisia T-soluvälitteisiä autoimmuunisairauksia, joilla on yhteisiä immunopatogeenisiä mekanismeja.Lisäksi diabetesta sairastavien henkilöiden katabolisessa tilassa kilpirauhasen follikkelisolujen energiankäyttö voi heikentyä, mikä johtaa jodipumpun toimintahäiriöön. Tämä johtaa kilpirauhasen jodinottoon ja kilpirauhasta stimuloivan hormonin (TSH) vasteen heikkenemiseen, jotka molemmat vaikuttavat kilpirauhashormonien synteesiin. 2. Diabetekseen liittyvät aineenvaihdunnan häiriöt voivat aiheuttaa tyroksiinin (T4) ja trijodityroniinin (T3) pitoisuuksien laskua sekä TSH-pitoisuuksien nousua.Jotkut tutkimukset osoittavat, että diabeteksen kohonnut insuliinipitoisuus voi stimuloida kilpirauhaskudoksen liikakasvua, mikä johtaa kilpirauhasen suurentumiseen ja kyhmien muodostumiseen.
Erityisesti kilpirauhasen toimintahäiriöt voivat puolestaan vaikuttaa diabeetikoiden aineenvaihdunnan tasapainoon. Kilpirauhasen liikatoiminta voi pahentaa diabeetikoiden glukoosiaineenvaihdunnan häiriöitä, kun taas kilpirauhasen vajaatoiminta lisää hypoglykemian riskiä. Molemmat tilat voivat nostaa sydän- ja verisuonitautien riskiä.
Siksi diabeetikoiden kilpirauhasen toiminta tulisi seurata säännöllisesti, jotta ongelmat voidaan tunnistaa nopeasti ja aloittaa asianmukainen hoito. Molemmat tilat ovat katabolisia sairauksia, joille on ominaista kohonnut perusaineenvaihdunta ja lisääntynyt katabolia.
Siksi diabeetikoiden kilpirauhasen toiminta tulisi arvioida säännöllisesti, jotta ongelmat voidaan havaita ajoissa ja hoitaa asianmukaisesti. Molemmat tilat ovat katabolisia häiriöitä, joille on ominaista kohonnut perusaineenvaihdunta ja lisääntynyt katabolia. Kun kilpirauhasen liikatoimintaa ei saada hallintaan, ruokavalion rajoituksia ei tulisi olla liian tiukkoja. Kalorimäärää tulisi lisätä 5–10 kcal/kg ruumiinpainoa verrattuna pelkästään diabeetikoihin, ja ruokavaliota tulisi täydentää proteiineja, hivenaineita ja vitamiineja sisältävillä elintarvikkeilla.Verensokerin hallinnan osalta potilaille, joilla on merkittävä painonlasku, suositellaan insuliinihoitoa, vaikka tila olisi hallinnassa suun kautta otettavilla verensokeria alentavilla lääkkeillä. Hoitoa tulisi antaa lyhytaikaisesti, ja insuliiniannosta tulisi vähentää asteittain, kun kilpirauhasen liikatoiminnan hypermetaboliset oireet lieventyvät.